Oppimisprosessien huomioiminen opetuksen ja ohjauksen suunnittelussa (1.3)

Oma suuntautumiseni opinnoissani on kasvatustiede ja psykologia ja opettajana tulen suuntautumaan kasvatus- ja terveyspuolelle eli esimerkiksi lähihoitajien ja sosionomien koulutuksiin. Omalla alallani valmistutaan tehtäviin, jossa työskennellään ihmisten kanssa, mikä vaikuttaa merkittävästi myös oppimisprosessiin. Koulutuksessa, jossa opiskellaan ihmisten kanssa tehtävään työhön, on mielestäni erityisen tärkeä tukea oppilaiden oppimisprosesseja kohti ongelmaperusteista oppimista sekä ilmiöpohjaista oppimista valmiina esitetyn teorian sijaan. Tämän näen tärkeäksi siitä syytä, että ammatissa kohdataan tilanteita, joihin ei ole valmiita teorioita ja ratkaisumalleja vaan työntekijällä tulee olla kyky löytää oikeita ratkaisuja ja käyttää tietopohjaansa useilta eri aloilta.

Ihmisläheinen työ, jota esimerkiksi lähihoitajat ja sosionomit tekevät, sisältää päivittäin tilanteita, jotka ovat usein hyvin monimutkaisia ja joihin liittyy useita näkökulmia. Esimerkiksi perhetyössä perheiden tilanteeseen vaikuttaa käytännön asioiden lisäksi myös perheen jäsenten tunteet ja ajatusmallit. Tilanteet ovat usein sen kaltaisia, että työntekijältä vaaditaan kykyä hahmottaa eri tekijöitä, soveltaa omaa tietopohjansa eri osa-alueita sekä ratkaisukeskeisestä otetta.

Työn luonteen vuoksi mielestäni omalla alallani opiskelijoiden oppimisprosessia tukee hyvin ongelmaperusteinen oppiminen. Ongelmaperusteisessa oppimisessa opiskelijat ratkovat esimerkiksi omaan työhönsä liittyviä tilanteita pienryhmissä. Opiskelijat hakevat itsenäisesti tietoa kysymyksiä asettamalla ja opettajan rooli on opetuksen ohjaajana eikä niinkään valmiin tiedon jakajana. Ongelmaperusteinen oppimista on tutkittu myös paljon kognitiivisesta näkökulmasta ja on todettu, että muisti jälki on pysyvämpi ongelmaperusteisen oppimisprosessin myötä kuin esimerkiksi oppimisprosesseissa, joissa tietoa ei itsenäisesti etsitä tai tutkita.

Itse tutustuin ongelmaperusteiseen sekä tutkivaan oppimiseen ensi kertaa hakiessani opiskelemaan kasvatustieteitä 2000-luun alussa. Pääsykoekirjanani oli alan edelläkävijän Kirsti Lonkan kirja "tutkiva oppiminen". Muistan edelleen kirjan myötä syntyneen oivalluksen, että juuri näin oppimisen tulisikin tapahtua! Omana opiskeluaikanani kyseinen oppimismenetelmä ei vielä ollut juurikaan käytössä, mutta ilokseni sai huomata että nyt peruskoulujen opetussuunnitelmien uudistuksen myötä ollaan menossa kohti tutkivaa oppimista jo peruskouluissa.

Tässä vielä kaavio tutkivan oppimisen prosessista:

Ongelmaperusteiseen oppimiseen liittyy läheisesti myös käsite oppilaan itseohjautuvuus, mikä tarkoittaa oppilaan kykyä suunnitella, ohjata ja toteuttaa omia opintojaan. Itseohjautuvuus on mielestäni hyvin merkittävä tekijä omalla alallani ja opettajana näen hyvin tärkeänä vahvistaa opiskelijoiden kykyä itseohjautuvuuteen, sillä opiskelijoiden työkenttä tulee myös vaatimaan hyvin paljon itseohjautuvuutta. Sosiaali- ja terveysalalla työskennellään usein hyvin itsenäisesti ja työ vaatii kykyä ohjata ja suunnitella omia työtehtäviään. Toisaalta ala myös kehittyy nopeasti, joten työntekijöiltä vaaditaan myös itseohjautuvuutta joko jatko-opintojen tai itsenäisen opiskelun muodossa.

Tässä vielä Oulun ammatillinen Opettajakokeakoulun toteuttama video itseohjautuvuudesta:

Omalla alallani tulee varmasti olemaan verkko-opiskelu osa arkipäivää ja opettajana on hyvä pohtia myös sitä, miten verkko-opiskelu tukee opiskelija oppimisprosessia ja huomioida verkko-opiskelun erityispiirteitä. Verkko-opiskelu tukee myös opiskelijoiden itseohjautuvuutta, mikä on hyvä asia omaa alaani ajatellen. Verkko-opiskelun kautta voi myös hyvin toimivasti toteuttaa. Lisäksi oman alani näkökulmasta verkko-opiskelu antaa hyviä työkaluja tulevaisuuden töihin, sillä varsinkin sosionomien työkentässä tietotekniset vaatimukset lisääntyvät ja työtehtäviin liittyy usein myös erilaisia työtehtäviä, joita toteutetaan verkon kautta. Kuitenkin olen sitä mieltä että omalla alallani opintojen tulisi sisältää myös lähiopetusta, sillä esimerkiksi vuorovaikutustaitojen harjaantuminen vaatii myös konkreettista läsnäoloa ja toiseen kohtaamista. Ja vuorovaikutustaidot ja sanaton viestintä ovat kuitenkin merkittäviä alallani vaadittavia taitoja.